Kasvatusta Rakkaudella
Kennel Keijuttaren
Kasvatamme pienimuotoisesti keskikokoisia ja isoja perunkarvatonkoiria. Koirat elävät kotonamme mukana arjen touhuissa, enkä perulaista muunlaisena koirana näekkään. Perunkarvatonkoira on mitä parhain perhekoira.
Kennelimme sijaitsee Askaisissa, maalla Turun kupeessa. Perulaiset tulivat elämäämme jäädäkseen kun haimme Lahdesta Kaisalta pienen ruttuisen Pullan. Sittemmin komeaksi urokseksi muovautunut, Pietuksi nimetty sydäntenvaltaaja valtasi sydämen kerrallaan ja jatkaa tätä edelleen. Hyvin nopeasti oli selvää, että perulaiset olivat tulleet elämääni jäädäkseen ja pitkällinen unelma koirien kasvattamisesta alkoi kyteä. Uppouduin rotuun, tutkin tunteja erilaisia sukulinjoja ja kasvattajia. Päädyin ruotsalaisen kasvattajan sivuille. Tutkin vuoden kennel Nakku Rakkansin koiria ja niin meille lopulta saapui Wessla. Sain kuitenkin paljon enemmän, sain ystävän ja mentorin, tälle ikuiselle oppimisen tielle. Sillä sitähän kasvattaminen on, koskaan ei tule valmista ja ilman kokeneempien tukea on hyvin vaikeaa välttää ne suurimmat kuopat joihin kompastua.
Minulle kasvattaminen on tämän jumalaisen rodun vaalimista. Tarkoituksena on kasvattaa rotumääritelmän mukaisia koiria, unohtamatta luonnetta ja terveyttä. Perunkarvatonkoira alkukantaisena rotuna on hyvin usein varautunut vieraita kohtaan. Varautunut ei kuitenkaan tarkoita arkaa ja tämä on minulle sydämen asia. Rotumme on kohtuullisen terve ja terveys on asia, jonka eteen haluan tehdä kovasti töitä. Sanonta rakkaudesta rotuun osuu meillä oikeaan. Meille on sydämen asia ja kunnia saada kasvattaa näitä elegantteja perhekoiria.
Perro sin Pelo din Peru
ROTUMÄÄRITELMÄ (Kennelliitto 10.8.2013)
Perunkarvatonkoira toimii nykyisin pääasiassa seurakoirana. Kotimaassaan Perussa kuitenkin edelleen löytyy koiria joita käytetään metsästykseen, vartiointiin, tuhoilaisten torjuntaan. Nykyisin rotu on myös Perun kansalliskoira ja suojelunkohde. Rotu on ikivanha, virallisena rotuna se on kuitenkin uudehko. Virallinen rotu siitä tuli 1985, kun rotumääritelmä hyväksyttiin.
Ei sovi unohtaa rodun historiaa. Argeologiset löydökset osoittavat rodun olemassa olon jo muinaisten inkojen aikana. Rodun on uskottu olevan ihmisen opas tuonpuoleisessa. Argeologit ovatkin löytäneet hautoja joissa on ollut kankaisiin käärittyjä nukkuvia koiria. Rodun selviytyminen kannalta on ollut hyvin tärkeässä asemassa perinteitä vaalivat maanviljelijät. Tuholaistorjunnan lisäksi koiria käytettiin osana reumatismin ja muiden sairauksien hoitoa. Tieto rodusta rantautui Eurooppaan 1500-luvulla espanjalaisten valloittajien myötä.
Rodussa esiintyy karvattomienkoirien lisäksi karvallinen muunnos, joka onkin tärkeässä asemassa harvalukuisen rodun jalostuksessa. Muunnoksena karvattomuus ei ole ihmisen luoma, vaan luonnollinen mutaatio. Tästä johtuen karvattomilla esiintyy paljon hammaspuutoksia osana tätä mutaatiota. Karvallisilla taas tulee olla täysi hampaisto. Karvattoman iho on lämmin ja sileä, karvoitus päässä, hännässä ja tassuissa sallitaan. Toki toivottavaa olisi täydellinen karvattomuus. Karvallisen turkin tulisi olla lyhyt, sileä ja tiivis. Rodussa esiintyy kuitenkin kaikkia karvanlaatuja. Karvallisilla kaikki värit ja kuviot ovat sallittuja, karvattomilla yksivärisyys on toivotuinta ja liiallinen valkoisen esiintyminen on hylkäävä virhe. Kokoja rodussa esiintyy kolme pieni (25-40cm), keskikokoinen (41-50cm) ja iso (51-65cm)
Luonteeltaan perulaiset ovat täydellisiä perhekoiria, ne rakastavat perhettään ja nauttivat kaikesta yhdessä tekemisestä. Oli kyseessä elokuvailta sohvalla tai pitkä lenkki metsässä on perulainen varmasti mukana. Iloisena, liikkumaan luotuna rotuna ne ovat mitä oivallisimpia harrastuskavereita. Valitettavan vähän rotua kuitenkaan näkee aktiivisesti harrastuksissa. Alkukantaisena rotuna perulaiset ovat usein varautuneita vieraita kohtaan, milloinkaan ei kuitenkaan arka. Ilahduttavan usein nykyisin saa törmätä sosiaaliseen perulaiseen.
Talvella karvatonkoira tarvitsee vaatteet. Me olemme panostaneet vaatteisiin, jotta koiriemme olisi mielyttävää ulkoilla. Puemme kohtuudella ja katsomme etteivät vaatteet hankaa tai estä koiriemme liikkeitä. Joskus myös sisällä on tarvetta pukea, silloin käytämme trikoohaalareita, joiden päälle sitten on kätevä pukea takki tai haalari. Syksyisin tai viileinä kesäiltoina puemme myös kevyesti.
Perulaisen iho on varsin vaivaton hoitaa. Kunhan katsoo ettei koira ole likainen, vaatteet eivät hierrä. Tärkeässä osassa ruokinta, avain hyvään ja terveeseen ihoon on laadukas ravinto. Karvalliset ovat niin ikään pese ja pidä mallia. Jollei turkki sitten satu olemaan pitkä tai karkea, silloin se vaatii asianmukaista hoitoa.
Perunkarvatonkoira on rotuna kohtuullisen terve ja pitkäikäinen rotu. PEVISA-ohjelmamme mukaan jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla tutkittu lonkat, polvet ja silmät. Tämän lisäksi rotuyhdistys suosittelee kuvaamaan kyynärät ja kuuntelemaan sydämen. Tämä on meillä jalostuksen ohjenuorana kun suunnittelemme tulevia pentueita.